So take a look into my eyes one last time.

Olenkohan yrittänyt liian kauan itsekseni..tuntuun siltä etten enään jaksaisi edes yrittä mitään koska olen uupunut yrittämään itsekseni. haluaisin vain että joku tukisi minua. mutta kuka.. ei kukaan. ketään lähimmäistäni ei ylipäätäänsä kiinnosta miten voin.  minua houkuteltiin tänään osastolle.mutta miksi menisin.kukaan ei tulisi katsomaan minua jäisin ihan yksin. ketään läheistäni ei kiinnosta edes minun asiani, siltä minusta tuntuu.. Minä todella yritän taistella että jaksaisin jatkaa elämääni. Minulla ei ole oikestikkaan ole ketään kelle kertoa,tämä kaikki mikä painaa minua, kukaan ei ota tosissaan tai kuuntele. minä olen pahoillani etten ole se oikea ihminen tähän maailmaan. minä olen pahoillani etten oikeasti nauti elämästäni. minä olen pahoillani kaikesta. Mä oon selviytyjä kuhan nyt hetkisen oon maas sit taas jaksan peittää murheeni sen jälkeen pidänkin murheeni taas sisälläni ja näytän voivan hyvin. Tiedän että kaikki olettavat sen jälkeen että voin hyvin,koska minä hymyilen ja näytän siltä että minä todella jaksan taas. Ei se sitä ole jokainen askel painaa,jokainen hymy tuntuu iskulta vasten kasvoja. jokainen kyynel tuntuu lasinsirulta silmässäni.... ehkä minä vain luovuttaisin...

what is going on?

Minä todella mietin miks mä oon täällä vielä. Minä haluasin täältä oikeasti kokonaan pois, en tarkoita että johonkin muualle vaan ihan täysin pois.(kuolla pois.) en jaksa esittää voivani hyvin, koska minä en todellakaan voi hyvin... Minulle sanottiin jotain osatolle menosta, kielsin asian heti.. muttakun mietin asiaa.. En tiedä olisiko minulla siellä parempi... ehkä ei. Mitä väliä sillä olisi kukaan ei voisi tavoittaa ei tarvitsisi muutakon murehtia kaikkea ulkomaailman tapahtumia. Tiedän ettei minua edes tultaisi katsomaan.. tai ainakaan kukaan tuolta kauvempaa.. 

yksinäinen kulkija

Tämä sattuu.. En tiedä miten ilmaisen teille tämän tunteen.. Ahdistus. minusta se tuntuu siltä, että jokin olisi sisälläni, se painaa liikaa, se on kuin jokin möykky. Pääni on täynnä itsetuhoisia ajatuksia, pyrin estämään ne kirjoittamalla tätä.. ahdistus sattuu yhtä paljon kuin viilto, ihan oikeasti... Kun otin päiväunet.. näin pahaa unta, kun heräsin tuntui siltä, että en ole edes heränny minua pelotti teki mieli oksentaa ja itkeä.... Tuntuu älyttömän pahalta. olen taas väsynyt mielialani on hyvin alhainen..Tekisi mieli vain itkeä ja itkeä ja itkeä.. Minun pääni levenee äärettömyyksiin... ajatukset lentelee siellä täällä ja en saa mistään selvää ajatukset ei kulje. Minulla ei ole lääkkeitäkään enään...Tärisen... Tekisi mieli vain mennä ulos, mennä lenkille.. Voisin laihtua taas kerran, menisiköhän minulla sitten paremmin? Minulla ei ole nälkä näännytän itseäni. se tuntuu hyvältä, tekisi mieli mennä lenkille, mennä juoksemaan...Stressaa haluaisin jo pois kokkolasta. kun katson peilistä itseäni rupean itkemään... Näen siellä lihavan ja ruman naisen alun. Taistelen siihen asti että tulee mun loppu, en tiedä millon... olen sisältä  täysin synkkä.olen hukassa tarvitsen tien näyttäjää elämälleni... mitä minä teen ja missä mä oon. välillä toivon että minä vain katoaisin täältä. jättäisin kaiken tämän taakseni. juoksisin pois..menisin jonnekkin mistä minua ei osattaisi etsiä, jonnekkin missä minua pidettäisiin kunnollisena ihmisenä.. missä minusta ei tiedettäisi paljon mitään, missä minua ei katsottaisi kritisoivasti. toivoen ettei kukaan löydä minua. Olen valinnut polkuni ja se on kohti pimeää.. mitä sitten jos jään yksin oonhan minä yksinäisyyteen kahlittu..

lay me down and tell me everything will be alright..

WHY?

miksi? miksi minä olen täällä? miksi ihmiset ympärilläni satuttaa minua? Miksi minun pitäisi vain kestää ne kaikki valheet mitä minulle sanotaan? Muistan kun sisareni sanoi minulle ettei minun pitäisi antaa ihmisille liian montaa mahdollisuutta... mietin onko tämä totta, ehkä se on. minulla on tapana antaa ihmisille aina anteeksi ja antaa uusi mahdollisuus koska uskon, että ihmiset voivat muuttua, sisareni sanoi tähän näin "Monestikko ihmiselle saa antaa mahollisuuden, jasu ei se siitä muutu paremmaks kai sää sen tiiät" minä mietin hetken aikaa tuohon vastausta ja totesin "Ihmiselle pitää näköjään antaa liian monesti anteeks et tajuaa ettei se muutako murskaa sut henkisesti paskaks."...Se on totta minä olen liian kiltti aina välillä,minä vain annan muille mahdollisuuden satuttaa minua uudestaan ja uudestaan minä olen itsekkin huomannut sen vähitellen. olen miettinyt onko tämä minun elämä elänkö tätä itseni takia,no siihen tiedän vastauksen en elä elämääni itseni takia jos minulla ei olisi erästä henkilöä jonka takia nousen aamuisin sängystä.. en ehkä enään edes olisi täällä siitä olen varma... Mä mietin välillä hyvin syvällisiä itsekseni..välillä todella mietin olisiko mun helpompi elää yksin.Mutta mua todella pelottaa ero siks oon ahistunu ja emmä kestäis enää tulla jätetyks,  olisin vaan mietimässä mitä virheitä mus on,mä käyn ne muutenkin joka ikinen päivä läpi ja se pahentaa tilaani enemmän ... koska löydän itsestäni paljon virheitä. elämä on mitä on ja mun pitää oppia elämään sitä.

do you ever feel me.

En tiiä kuka mä oon.enkä mä tiiä mitä mä tääl viel teen.olen hukassa en löydä omaa itseäni mistään.. koomaan koulun tunneilla miettien "kuka minä olen ja mitä teen täällä" olen ihan loppuun kulutettu.. en ole syönyt hyvin muutamiin päiviin... minulla ei edes ole nälkä en näe syömisessä mitään... Minua ahdistaa olla täälä,minua ahdistaa olla minä. miksi olen tälläinen miksi edes kirjoitan teille minun pimeän puolen asioista. minun käet tärisee kun kirjoitan.. rupean kohta varmaan itkemään. Olen herkkä.. minua itkettää usein minusta tuntuu että olen epäonnistunut ihmisenä olemisessa. En osaa ajatella asioita enään kovin järkevästi mieleni on täysin sekainen en löydä oikeita sanoja oikeaan aikaan en vain osaa tehdä enään niin, siksi haluaisin vain pysyä hiljaa. jos joku käskee minun lähteä hänen elämästään minä voin sanoa etten koskan palaa takasin.Minä voin luvata sen. Kaipaisiko kukaan jos minä lähtisin täältä kokonaan? en ole varma mitä tunnen.. minulla on paha olla.. minua itkettää.. haluan vain nyt pois täältä jonnekkin missä tunnen itseni hyväksi... En muista sitä aikaa kun minulla oli kaikki täydellisen hyvin en muista siitä ajasta mitään se on unohtunut... muistan vain sen ajan kun kaikki tämä alkoi. mutten jaksa enään kirjoittaa joten menen heippa .
♥:lla blacksymphony

.eniten koko maailmas, mä pelkään sun menettämist.

tänään... oloni on ollut alhainen.. näin kultaa.... olin vihainen,

surullinen ja ahdistunut.... olin siellä selvitimme asiat...hyvä niin.

minua ahdistaa.. en ole ottanut lääkeitäkään vielä.. en haluaisi.

en ehkä ole paras mahdollinen valinta kumppaniksi  olisihan niitä

minua paljon parempiakin.. minä olen epäonnistunut kokonaa...

olen välillä täysi kusipää tiedän sen itsekkin. olen hankala ja älyttömän

vihainen joskus.. puran vihani.. itseeni ja usein myös muihin.. vaikka

se ei olisi tarkoitus.. olen vain turhautunut tähän kaikkeen,hengittäminen

sattuu, hymyileminen sattuu, tämä on pelkkaää painajais unta..
otin lääkkeet hetkisitten.. olini pitäisi parantua.. minusta vain tuntuu
ettei mikään mene paremmin vaikka niin toivoisin... minua väsyttää..
olen kuunnellut liian paljon paskaa näinä päivinä en ole varma 
mitä minun pitäisi uskoa ja mitä ei.. mutta en nyt jaksa välittää.
muuta menen hey..

too many mistakes..

mun käsketään jaksaa tän kaiken perusteella mun pitäis

vaan niellä kaikki ja jatkaa matkaa.. Ehkä mun pitäis muuttua..
muistella vanhoja  aikoja ehkä sitä aikaa kun olin pieni ja hyvin
hyvin viaton... olinkohan edes viaton? En ole aivan varma ehkä olinkin..
minusta tuntuu etten vai yksnkertasesti tunne mitään.Pitäisi ottaa 
lääkkeet..ehkä jaksaisin hymyillä ehkä no siis.... argh....
harmi etten ole kuin barbi..niin täydellinen .. mitä minä taas olen
täysin viallinen... olen se virhe mitä muille sattuu..se suurin virhe.
kuuntelen nykyään vain tunteitani kuvaavaa musiikkia. haluaisin
vain mennä jonnekkin yöllä ja katsoa tähtiä, jonkun minulle tärkeän
ihmisen kanssa. liikaa asioita jotka ei toteudu täällä.
haluan olla yhden ihmisen tukena nyt ja aina ja haluan hänen tietävän 
sen hän on minulle tärke hyvin hyvin tärkeä olen onnellinen kun hän on
vielä iso osa elämääni.mutta nyt lopetan menen nukkumaan<3

ＳＵＲＰＲＩＳＥ ＭＯＴＨＥＲFUＣＫER

Hei

en tiedä mitä minun pitäisi tehdä .... minusta tuntuu no siis pahalta

minua ahdistaa, minun tunteeni heittelevät minua paikasta toiseen.

tuntuu että toivo on menetetty, minä todella yritän käydä koulua se vain

painaa isona taakkana harteillani. Minä todella yritän elää, mutta......

en näe siinä enään mitään toivoa.. joskus mietin vain miksi edes elän 

mikä on minun tarkoitukseni tässä elämässä... varmaan se että pilaan 

eläessäni muiden elämän... Haluaisin itkeä ja käpertyä peittoni alle...

olen menettäny kaiken kunnioituksen erästä henkilöä kohtaa voisin vain

tappaa itseni...menisiköhän muilla sitten paremmin? en voi tehdä 

muuta kuin purkaa ajatukset itkuna,kirjoittamalla tai sitten jonain muuna

ehkä piirtämällä?.. kaikki muistuttaa huonosta eilisestä.. minkäs sille voi

jos on sairas paska saatanan paska miksi ees vaivaudun... saatana..

miksi elän, miksi toivoa en nää? miksen sitä valoa näe. olen _tyhjä_

se on kuin huuto mutta kukaan ei vain kuule sitä..kaikki hyvin

kuhan muistan ottaa lääkkeet...

Tuska saa seuraavan askeleen astumaan..

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

... en tiedä ehkä se johtuu vain minusta.

olenkohan vain pelkkä virhe?

virhe joka sattuu muiden tielle.

Tunteet hukuttaa mut tuskaan ja kipuun

silti vain jatkan päivästä toiseen satuttaen itseäni

satuttaen muita.

ei kiinnosta en välitä antakaa mun vain olla

haluun olla yksin masentua johonkin nurkkaan

älä koske olen kylmä en halua että huomaat

minut haluan vain itkeä yksin.

Pakkopaidassa mä kävelen vittu ihan yksin

näit pimeit katui ei kukaan tuu huomaa

näit mun tummii tuskan kyyneleit.

Annan asian olla en kerro vaikka tulisit

kysyy miten voin, pääni löis vaan tyhjää..

kävelisin pois hiljaa loppujen lopuksi

jäisin kiinni etten voinutkaan hyvin.

vihreissä mekoissa nuo hoitajat mua hoitaisi,

niin etten enää pahoja itselleni toivoisi.

virtapiiri mä meen pois

refrain:
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, enkelimme siivet irtoaa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, ei enkelimme siivet enää virkoa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.

Käsissä kynä, joka piirtää tyhjää, ei ketään kelle puhuu, vaan ihmisiä jotka syyttää
Ymmärrystä vailla kaikki jotka kulkee samassa, ympärillä maailma missä kaikki mitataan rahassa. Vaikutteita pahasta, värit muovataan pois vaan, aurinko sammu ku ei jaksanu meille enää loistaa. Masentuneet manaa, ja hyvinvoivat halveksii, kansa muuttuu kalpeeksi ku ei pyydetä anteeksi, ihminen muuttuu ahneeksi, oma etu tärkeintä, ulkosesti enkeleitä, sisimmissään käärmeitä. Ihmiset peloissaan jälkiään peittää, piruparat; kokous odottaa meitä. Otettiin pois heiltä, lämmin sydän muuttu mustaks, kylmä väriltään kuin nuotio ilman tulta, haalitaan omaisuutta ennen kuin nukahdetaan multaan, onko elämäntehtävämme vaan jahdata kultaa?

refrain

Näen kuinka enkelimme itkee armoo, ei auta vaikka juokset kun paholainen meit valvoo, mä nautin pimeydestä kun toiset aurinkoo palvoo, valitsin polkuni siks mä astuinkin varjoon. On niin hiljast, vois luulla kaiken kuolleen, kaikki hyvin vielä hetken muttei ehkä huomen, ei itkuu ilman tuskaa, ei tarinaa ilman kertojaa, ei valoo ilman mustaa, ei rohkeut ilman pelkoa. Mä juoksen pois, mä paikalta pakenen. Liikaa väärii raiteit, pettävii kaiteit, mä juoksen pois ja haluan unohtaa kaiken. Sydän hiipuu pois, ja mä palelen
Nostin viikatteen, tein kuolemast taidetta, jos silmät kertoo totuuden oon itse paholainen

refrain

Ei sadet ilman tuulta, ei kipuu ilman tuskaa, et voi päästä loppuun jos et oo ollu alussa
Ympärillä liikaa mustaa ja valkosta karmaa, mä kuljen yksin ja välimaasto on harmaa
Vaik mä poistun annan sanojeni kantautuu yli vuorten maahan ennen kuin mun pitää antautuu, iskee läpi jää, mä seison takana, kiertäen satamaa, mun laiva saapuu satamaan
Alkaa satamaan, taivalta siihen salamat, mä olen vain katsoja joka hiljenee samalla, samalla nään omalla haudal kynttilöiden palavan, mä menen pois enkä oo enää takasin ees palaamas. Tää kaunis maailma on nyt kokonaan mun takana, tää sairas maailma on kauniimpi kaukana ku läheltä. Mä juoksen ja juoksen, päästän sun kädestä ja olen poissa huomen

refrain (2x)

Enkelitki joutuu helvettiin mun takii.

Pitkästä aikaa olen ihan yksin... on vain minä,tietokone ja pimeä

kämppä voin miettiä pääni puhki, voin ajatella kerrankin kaikki asiat

läpi tällä hetkellä.En ole voinut hyvin tänään minua on vain ahdistanut,

itkettänyt ja väsyttänyt.Olen vain kuunnellut koulun jälkeen musiikkia ja

istunut pimeässä itkien.. Huomaan et sanat satuttaa jälkeenpäin enemmän

mitä sillä sanomis hetkellä.Makaan ihan kuolleen näköisenä sohvalla,

peiton kera.. kuolleen näköisen koska itkin juuri. voisin kehitellä itselleni

mielikuvitus ystävän, se olisi ainakin kokoajan kanssani aina kun olisi

huono olla. ihan tyhjä olo, kun oon ihan yksin,saisinpa jo lääkkeet tähän

 oloon.Äänet päässä huutaa "ei jumalauta mikään auta". taas pohjal,

muhun sattuu,kyyneleet tippuu,oon taas murtunu, mieli taas alhaalla,

olen valmis jos astumaan sinne helvettiin minne itseni lupasin

Huomenna kuraattorille ja poliklinikalle. Ehkä tää on vaan kaiken loppu

ei mul ennen näin pahaolo oo ollu. viimenen hymyteille se sattuu

miten saan tän tuskan pois musta, niin et voisin taas iloita ja nauttii

mun elämästä. no mut elämä on mitä on ja minä ikävä kyllä vielä elän sitä.

♥:lla blacksymphony

If not now, when?

hey.

oloni ei ole enään tyhjä niin kuin se oli viimeviikolla nyt se on 

täysi ihan kun olisin turvonnut kyynelistä. Minua itkettää melkein

kokoajan olen väsynyt haluaisin vain nukkua tämän kaiken ohi.

oloani voisi kuvata sana "täysi" ja sekin vain johtuu siitä että nielin

kaikki ilkeät suoraa sanottuna kaiken paskan mitä niskaani kaadettiin.

se rupesi vasta nyt painamaan mieltäni. Eilen minusta tuntui, että

olisin vain voinut huutaa ja itkeä... ja syödä yliannostukse unilääkkeitä

se olisi ollut minulle aivan oiken olisimpa tehnyt sen, mutta ei on yksi

syy Tyttöni mun. minä rakastan häntä enkä haluaisi,että hän kärsii takiani.

minä jaksan jos hän jaksaa.. minä jatkan väin hänen takiaan ainoa syyni

välillä on vaikeaa ja siihen pitää vain tottua, mutta en minäkään kaikkea

purematta niele.Vaikka välillä olisi parempi olla vain hiljaa niin ehkä on

parempi parempi vain että minua satutetaan.. voisin vain sanoa eräälle

henkilölle suoraa.. "kyllä minä olen vihainen siitä mitä teit." mutta en

mutta nyt see ya.

♥:lla blacksymphony