Tämä sattuu.. En tiedä miten ilmaisen teille tämän tunteen.. Ahdistus. minusta se tuntuu siltä, että jokin olisi sisälläni, se painaa liikaa, se on kuin jokin möykky. Pääni on täynnä itsetuhoisia ajatuksia, pyrin estämään ne kirjoittamalla tätä.. ahdistus sattuu yhtä paljon kuin viilto, ihan oikeasti... Kun otin päiväunet.. näin pahaa unta, kun heräsin tuntui siltä, että en ole edes heränny minua pelotti teki mieli oksentaa ja itkeä.... Tuntuu älyttömän pahalta. olen taas väsynyt mielialani on hyvin alhainen..Tekisi mieli vain itkeä ja itkeä ja itkeä.. Minun pääni levenee äärettömyyksiin... ajatukset lentelee siellä täällä ja en saa mistään selvää ajatukset ei kulje. Minulla ei ole lääkkeitäkään enään...Tärisen... Tekisi mieli vain mennä ulos, mennä lenkille.. Voisin laihtua taas kerran, menisiköhän minulla sitten paremmin? Minulla ei ole nälkä näännytän itseäni. se tuntuu hyvältä, tekisi mieli mennä lenkille, mennä juoksemaan...Stressaa haluaisin jo pois kokkolasta. kun katson peilistä itseäni rupean itkemään... Näen siellä lihavan ja ruman naisen alun. Taistelen siihen asti että tulee mun loppu, en tiedä millon... olen sisältä täysin synkkä.olen hukassa tarvitsen tien näyttäjää elämälleni... mitä minä teen ja missä mä oon. välillä toivon että minä vain katoaisin täältä. jättäisin kaiken tämän taakseni. juoksisin pois..menisin jonnekkin mistä minua ei osattaisi etsiä, jonnekkin missä minua pidettäisiin kunnollisena ihmisenä.. missä minusta ei tiedettäisi paljon mitään, missä minua ei katsottaisi kritisoivasti. toivoen ettei kukaan löydä minua. Olen valinnut polkuni ja se on kohti pimeää.. mitä sitten jos jään yksin oonhan minä yksinäisyyteen kahlittu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti