refrain:
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, enkelimme siivet irtoaa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, ei enkelimme siivet enää virkoa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, enkelimme siivet irtoaa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.
Liikaa valheit, se saa mut inhoomaan, ei enkelimme siivet enää virkoa.
Avaan kädet, nyt mun on mentävä, sydän sykkii tulta mä olen vielä hengissä.
Käsissä kynä, joka piirtää tyhjää, ei ketään kelle puhuu, vaan ihmisiä jotka syyttää
Ymmärrystä vailla kaikki jotka kulkee samassa, ympärillä maailma missä kaikki mitataan rahassa. Vaikutteita pahasta, värit muovataan pois vaan, aurinko sammu ku ei jaksanu meille enää loistaa. Masentuneet manaa, ja hyvinvoivat halveksii, kansa muuttuu kalpeeksi ku ei pyydetä anteeksi, ihminen muuttuu ahneeksi, oma etu tärkeintä, ulkosesti enkeleitä, sisimmissään käärmeitä. Ihmiset peloissaan jälkiään peittää, piruparat; kokous odottaa meitä. Otettiin pois heiltä, lämmin sydän muuttu mustaks, kylmä väriltään kuin nuotio ilman tulta, haalitaan omaisuutta ennen kuin nukahdetaan multaan, onko elämäntehtävämme vaan jahdata kultaa?
Ymmärrystä vailla kaikki jotka kulkee samassa, ympärillä maailma missä kaikki mitataan rahassa. Vaikutteita pahasta, värit muovataan pois vaan, aurinko sammu ku ei jaksanu meille enää loistaa. Masentuneet manaa, ja hyvinvoivat halveksii, kansa muuttuu kalpeeksi ku ei pyydetä anteeksi, ihminen muuttuu ahneeksi, oma etu tärkeintä, ulkosesti enkeleitä, sisimmissään käärmeitä. Ihmiset peloissaan jälkiään peittää, piruparat; kokous odottaa meitä. Otettiin pois heiltä, lämmin sydän muuttu mustaks, kylmä väriltään kuin nuotio ilman tulta, haalitaan omaisuutta ennen kuin nukahdetaan multaan, onko elämäntehtävämme vaan jahdata kultaa?
refrain
Näen kuinka enkelimme itkee armoo, ei auta vaikka juokset kun paholainen meit valvoo, mä nautin pimeydestä kun toiset aurinkoo palvoo, valitsin polkuni siks mä astuinkin varjoon. On niin hiljast, vois luulla kaiken kuolleen, kaikki hyvin vielä hetken muttei ehkä huomen, ei itkuu ilman tuskaa, ei tarinaa ilman kertojaa, ei valoo ilman mustaa, ei rohkeut ilman pelkoa. Mä juoksen pois, mä paikalta pakenen. Liikaa väärii raiteit, pettävii kaiteit, mä juoksen pois ja haluan unohtaa kaiken. Sydän hiipuu pois, ja mä palelen
Nostin viikatteen, tein kuolemast taidetta, jos silmät kertoo totuuden oon itse paholainen
Nostin viikatteen, tein kuolemast taidetta, jos silmät kertoo totuuden oon itse paholainen
refrain
Ei sadet ilman tuulta, ei kipuu ilman tuskaa, et voi päästä loppuun jos et oo ollu alussa
Ympärillä liikaa mustaa ja valkosta karmaa, mä kuljen yksin ja välimaasto on harmaa
Vaik mä poistun annan sanojeni kantautuu yli vuorten maahan ennen kuin mun pitää antautuu, iskee läpi jää, mä seison takana, kiertäen satamaa, mun laiva saapuu satamaan
Alkaa satamaan, taivalta siihen salamat, mä olen vain katsoja joka hiljenee samalla, samalla nään omalla haudal kynttilöiden palavan, mä menen pois enkä oo enää takasin ees palaamas. Tää kaunis maailma on nyt kokonaan mun takana, tää sairas maailma on kauniimpi kaukana ku läheltä. Mä juoksen ja juoksen, päästän sun kädestä ja olen poissa huomen
Ympärillä liikaa mustaa ja valkosta karmaa, mä kuljen yksin ja välimaasto on harmaa
Vaik mä poistun annan sanojeni kantautuu yli vuorten maahan ennen kuin mun pitää antautuu, iskee läpi jää, mä seison takana, kiertäen satamaa, mun laiva saapuu satamaan
Alkaa satamaan, taivalta siihen salamat, mä olen vain katsoja joka hiljenee samalla, samalla nään omalla haudal kynttilöiden palavan, mä menen pois enkä oo enää takasin ees palaamas. Tää kaunis maailma on nyt kokonaan mun takana, tää sairas maailma on kauniimpi kaukana ku läheltä. Mä juoksen ja juoksen, päästän sun kädestä ja olen poissa huomen
refrain (2x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti