täytyy vaan sanoo et se sattu

Muistan sen päivän kun kaikki rupesi menemään vielä huonommin, juuri silloin kun muutin kokkolaan olin onnellinen opiskelupaikasta, asuminen meni ihan hyvin.. en tiedä mikä mutta kaikki muuttui sosiaalisessa elämässäni minä olin _yksin_... kultani kanssa meni huonommin ja mikään ei tuntunut enään mukavalta.. uusi isompi kaupunki pelotti minua, koska minulla ei ollut ketään... välimatka kultaani tuntui valtavalta... väli matka sisaruksiini tuntui valtavalta... sehän on niin että asiat menevät joskus huonommin mitä oikeasti ajatteli niiden menevän.. Psykiatrini sanoi että ajatukset lentävät päässäni, asiaa kuvattin näin :

talo= Mieleni , seinät = eri ajatukset, ovet = ovi pitää ajatukset poissa toisistaan.

hän sanoin näin minun mieleni on kuin talo ilman ovia ja seiniä joten meidän pitäisi yrittää rakentaa taloon ovet ja seinät.. mutta ei tuo ole onnistunut minua huvitti tuo kuvaus mielestäni, mutta olihan siinä järkeäkin. sen jälkeen hän totesi että minulla on mahdollisesti ahdistuneisuushäiriö.. sain siihen lääkkeet ketipinor... pahentaa ahdistuneisuuttani, saa minut väsyneeksi ja itkuisemmaksi..

Muistan sen kun jaksoin hymyillä päivästä toiseen noin vain ilman pitään pakkoa, nykyään minä yritän hymyillä muttei se vaan onnistu enään hymyni ei enään ole niin luonnollinen, ennen hymyni ylsi silmiin hymyilin "silmillä" .. enään  se ei ylety sinne... jotkin asiat saavat minut hymyilemään luonnollisesti muttei kovin moni..
olen hirveän stressaantunut, stressaan turhista asioista liian paljon se ei tunnu hyvältä vaan, erityisen pahalta.. Kuten tavalliseen tapaan tulen purkamaan kaiken tänne ja se tuntuu hyvältä, tämän kirjoittaminen on minulle parasta terapiaa... Ahdistuneisuutta on paljon enkä oikein pidä siitä tunteestä kun se vain hyökkää. hyihyihyi :c
Saan pitkin päivää outoja pelkotiloja  ne eivät tunnu kovin mukavilta, yht'äkkiä pelkäät taas jotakin asiaa niin paljon että se tuntuu pahalta. Se tuntuu siltä kuin koko kehon lävitse menisi jokin sähköinen juttu. Niin ja se möykky rinnassani suurenee ahdistumisen myötä se ei lähde pois, se ei katoa ennenkuin kaikki on kunnossa jos silloinkaan... se tuntuu pahalta ..Olen taas nähnyt painajaisia se on edelleen yhtä turhauttavaa.

still breathing.

koulussa tänään opettajani kysyi minulta näin " meinasiko sinulla loppua usko tähän ammattiin, kun olit niin paljon poissa".... mietin vastaustani tarkkaan en ollut varma mitä sanoisin mutta vastasin lopulta näin " ei minulta loppunut usko kouluun".. päässäni liikkui oikea vastaus minulta oli loppua usko elämään , kyllä ainoa asia jossa olen luovuttaja on elämä ja siitä nauttiminen.  välillä on vain todella vaikeaa jaksaa.  Minua ahdistaa.. olipa se taas kerran uusi juttu, olen vain päivä päivältä ahdistuneempi. Olen taas itkenyt,näin painajaisia taas. ei tunnu hyvältä. koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu... joskus on vain vaikea päästää irti... vaikka hengitän tatkoittaako se että olen elossa? kuka sano et elämä tulis olemaan helppoa.? anteeksi että minun on pahaolla täällä...

Happy Endings Only Happen in Movies.

Öisin minulle iskee hirveä pelkotila, tuntuu etten uskalla nukkua..varsinkaan yksin. Yleensä hengitykseni tahti tihenee,pulssini nousee korkeuksiin ja rupean itkemään. En uskalla laittaa silmiäni kiinni koska pelkään näkeväni painajaisia, niin kyllä yleensä käy näen painajaisia....rakkaaseni liittyen,se tuntuu kamalan ahdistavalta, eräänä yönä näin neljä eri painajaista ja jokaisen niiden loputtua heräsin ahdistuneena. Painajaisten näkeminen on todella uuvuttavaa, koska olen joka päivä entistä herkempi, oloni on entistä ahdistuneempi ja kamalampi. Haluaisin elää kunnolla mutten voi niille tunteille, kun tunnen olevani turha. Niin kuin olisin jokin lelu jolla vain leikitään,jonka tunteilla leikitään piilotellaan asioita joita olisi hyvä kertoa. En jaksa leikkiä niin sanottuja "arvaus" leikkejä, en vain jaksa ryhtyä arvailemaan.... Huono olo en ole syönyt taaskaan kunnolla,ei vain tee mieli syödä, enkä pakota itseäni syömään jos minulla ei ole kova nälkä... Mieleni on aivan sekasin se on täynnä tyhjiä ajatuksia joista en saa selvää. Kaikki on niin epäselvää, täyttä tuhrua päässäni. Minusta tuntuu että olisin työntämässä kaikki apua antavat ihmiset kauvemmaksi minusta, vaikka se ei edes olisi tarkoitukseni. Olen vain pettynyt itseeni en pysty ajattelemaan itsestäni mitään hyvää... jälleen kerran kyyneleet patoutuu silmiini,siihen asti kun taas räpsäytän silmäni kiinni,lasinsirpaleilta tuntuvat kyyneleet tippuvat pitkin poskiani. Olen turhautunut siihen tunteeseen etten enään riitä kellekkään minun pitäisi olla liianpaljon jotakin.En ehkä ole yhtä kaunis kuin muut, en ehkä ole yhtä laiha kuin muut , en ehkä ole sitä mitä muut, ja en ole ylpeä siitä mitä olen. En näytä tunteitani kasvotusten hyvin , enkä kerrokkaan tunteitani yhtä hyvin jossakin chatissä kuin täälä. Täälä minä saan purkaa kaiken, niin ettei kukaan keskeytä sanoen "kyllä se siitä vielä parempaan" .. mutta kun se ei ole menossa parempaan... Lääkkeetkään ei paranna oloani ne vain pahentavat sitä. olen levoton sielu keskellä tyhjyyttä. mihin voisin purkaa tämän kaiken pahanolon. Tuntuu että olisin tyhjä mutta kumminkin tuntuu siltä että olisin täynnä tuskaa,ahdistusta,pahaaoloa jne.

why this is so hard

ahdistaa...Oloni on taas kerran tyhjä,olen itkenyt suoraa sanottuna liian paljon tällä viikolla joka ikinen päivä olen itkenyt,tälläkin hetkellä. Öisin näen vain painajaisia joka yö, joka ikinen yö.. En kestä enään hetkeäkään yksin tuntuu niin pahalta. Haluaisin vain olla jossain muualla. haluan pois täältä pakoon tätä oloa. tekisi mieli vaan hypätä jonkin auton alle pois täältä.Tuntuu tyhjältä lukuun ottamatta sitä möykkyä minun sisälläni,se vain kasvaa ja kasvaa se ei katoa. Minuun sattuu jatkuvasti.. olenko vain pelkkä vitsi? Vitsi jolle nauretaan kun yritän olla oma itseni. Olen huomannut,että olen taas nostanut suojamuuriani korkeammalle. menen piiloon sen taakse taas kerran .On kylmä en jaksa tehdä mitään tuntematta oloani huonoksi.

it hurts like a hell

Minulla on ikävä häntä hyvin paljon, vaikka vasta eilen lähdinkin sieltä pois. En tykkää yhtään nukkua yksin,  viimeyönäkin heräsin monien painajaisten jälkeen etsien häntä löytämättä,tulos siitä että heräsin oli se, että rupesin itkemään enkä saanut enään unta. koska minua ahdisti niin paljon. Olen hieman eksyksissä elämässäni en löydä oikeaa suuntaa silloinkun sitä oikeasti tarvitsisin.

I'm always the one who does not give up

Pahaolo.On ollut jo kauan olen  todellakin yrittänyt näyttää siltä että kaikki olisi hyvin, mutta totuus on etten voi hyvin. Sisälläni on jokin möykky jokin suuri möykky joka ei lähde pois. Itkeminen ei helpota se pahentaa vain tilannettani. Välillä minun on tehnyt mieli viillellä mutten ole tehnyt sitä, olen hyvin pettynyt. Välillä oloni helpottaa.. nyt on mun aika purkaa kaikki pahaolo ulos . kukaan ei anna mun tehä sitä purkaa oloani loppuun. Mä en tarvitse sua jos aijot vaan sanoa mulle että "rauhotu" kun itken, tai jotakin muuta. Olen tuntenut pahaaoloa omasta ulkonäöstäni..En ole tyytyväinen ulkonäkööni mielestäni olen kamala jokin hirviö. Muiden mielestä en ole luovuttaja, en ole en yritän niin kauan kun saan kaiken kuntoon yritän vaikken jaksaisikaan. Mietin välillä mitä jos olisin luovuttaja ja olisin luovuttanut jo. En tiedä missä olisin vai olisinko missään.. nyt lopetan en jaksa enään kirjoittaa. heippa.