Muistan sen päivän kun kaikki rupesi menemään vielä huonommin, juuri silloin kun muutin kokkolaan olin onnellinen opiskelupaikasta, asuminen meni ihan hyvin.. en tiedä mikä mutta kaikki muuttui sosiaalisessa elämässäni minä olin _yksin_... kultani kanssa meni huonommin ja mikään ei tuntunut enään mukavalta.. uusi isompi kaupunki pelotti minua, koska minulla ei ollut ketään... välimatka kultaani tuntui valtavalta... väli matka sisaruksiini tuntui valtavalta... sehän on niin että asiat menevät joskus huonommin mitä oikeasti ajatteli niiden menevän.. Psykiatrini sanoi että ajatukset lentävät päässäni, asiaa kuvattin näin :
talo= Mieleni , seinät = eri ajatukset, ovet = ovi pitää ajatukset poissa toisistaan.
hän sanoin näin minun mieleni on kuin talo ilman ovia ja seiniä joten meidän pitäisi yrittää rakentaa taloon ovet ja seinät.. mutta ei tuo ole onnistunut minua huvitti tuo kuvaus mielestäni, mutta olihan siinä järkeäkin. sen jälkeen hän totesi että minulla on mahdollisesti ahdistuneisuushäiriö.. sain siihen lääkkeet ketipinor... pahentaa ahdistuneisuuttani, saa minut väsyneeksi ja itkuisemmaksi..
Muistan sen kun jaksoin hymyillä päivästä toiseen noin vain ilman pitään pakkoa, nykyään minä yritän hymyillä muttei se vaan onnistu enään hymyni ei enään ole niin luonnollinen, ennen hymyni ylsi silmiin hymyilin "silmillä" .. enään se ei ylety sinne... jotkin asiat saavat minut hymyilemään luonnollisesti muttei kovin moni..
olen hirveän stressaantunut, stressaan turhista asioista liian paljon se ei tunnu hyvältä vaan, erityisen pahalta.. Kuten tavalliseen tapaan tulen purkamaan kaiken tänne ja se tuntuu hyvältä, tämän kirjoittaminen on minulle parasta terapiaa... Ahdistuneisuutta on paljon enkä oikein pidä siitä tunteestä kun se vain hyökkää. hyihyihyi :c
Saan pitkin päivää outoja pelkotiloja ne eivät tunnu kovin mukavilta, yht'äkkiä pelkäät taas jotakin asiaa niin paljon että se tuntuu pahalta. Se tuntuu siltä kuin koko kehon lävitse menisi jokin sähköinen juttu. Niin ja se möykky rinnassani suurenee ahdistumisen myötä se ei lähde pois, se ei katoa ennenkuin kaikki on kunnossa jos silloinkaan... se tuntuu pahalta ..Olen taas nähnyt painajaisia se on edelleen yhtä turhauttavaa.
olen hirveän stressaantunut, stressaan turhista asioista liian paljon se ei tunnu hyvältä vaan, erityisen pahalta.. Kuten tavalliseen tapaan tulen purkamaan kaiken tänne ja se tuntuu hyvältä, tämän kirjoittaminen on minulle parasta terapiaa... Ahdistuneisuutta on paljon enkä oikein pidä siitä tunteestä kun se vain hyökkää. hyihyihyi :c
Saan pitkin päivää outoja pelkotiloja ne eivät tunnu kovin mukavilta, yht'äkkiä pelkäät taas jotakin asiaa niin paljon että se tuntuu pahalta. Se tuntuu siltä kuin koko kehon lävitse menisi jokin sähköinen juttu. Niin ja se möykky rinnassani suurenee ahdistumisen myötä se ei lähde pois, se ei katoa ennenkuin kaikki on kunnossa jos silloinkaan... se tuntuu pahalta ..Olen taas nähnyt painajaisia se on edelleen yhtä turhauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti