So why I do try, I know I gonna to fall down.

Hei. Minä täällä taas kirjoittelemassa ruudun toisella puolella minun tunteistani...  Olen huomannut että kun minulle sanotaan että minun täytyy kuolla pois, otan sen itseeni todella helposti se sattuu minuun todella todella paljon..vaikka se olisikin vain vitsi, se silti saa minut itkemään. en tiedä mitä minulle tapahtui parissa päivässä... Minuun on sattunut muutamien päivien aikana paljon... kaiken tämän paskan lisäksi minulla ei ole koulutuspaikkaa... en tiedä pääsenkö mihinkään edes... jäänkö vain tyhjän päälle? Minusta vain tuntuu.. pahalle.. pelottaa kesän tuloki, jäänkö mä iha yksin.. eka kesä yksin ilman ketään pitkiin aikoihin... pelotta se muutenkin jos ei pääsekkään mihinkään kouluun.. ääh.. Minusta tuntuu että minut on tarkoitettu olemaan yksin ongelmieni kanssa, aina kun joku yrittää auttaa siitä syntyy vain pahaa oloa, ja ahdisteneisuutta. Sanotaan että jos ihminen jaksaa hyimyillä vielä kaiken paskan jälkeen se ihminen on vahvin... Vielä silloinkin kun hän hymyileen mutta silti kyyneleet valuu silmistä.. Minä olen rakentanut itselleni vahvan ulkokuoren ja sen läpi ei kovin moni näe.. Suurin osa näkee sen mitä näytän , hymyilevät kasvot, pirteän tytön joka pitää huolen muista, mutta tajuaako kukaan katsoa minua silmiin? Sitähän sanotaan että silmät ovat sielun peili..ja minun sieluni on mitä on, se on kuollut.. olen sisältä täynnä tuskaa ja kipua ja se kaikki haluasi päästä pois... muttä minä pidän sen vain sisälläni yksinkertaista tunteiden patoamista. Minä saatan näyttää vahvalta, mutta sitä minä en todellakaan ole enään. Joka ikinen päivä haluan kaatua maahan ja purkaa kaiken pahanolon pois, mutta minä en pysty siihen olen liian heikko sellaiseen sillä pelkään että satutan muita sillä miltä minusta tuntuu.Minusta on taas monta päivää tuntunut että voisin lähteä pois. Se tunne ei katoa mihinkää haluan vain pois jättää tämän maailman kokonaan. katoaisin vain lopullisesti täältä siltä minusta on tuntunut pitkään. Minusta tuntuu ettei minulla ole mitään mistä pitäisin kiinni enään kaikki vain lähtee, miksi siis en minäkin?

i do not want to die inside

Hei taas, Minä täällä muistattehan minut? eilen minä kävin kaupassa äitini ja 2 pienimmän sisarukseni kanssa, vähitellen minua rupesi ahdistamaan ne kaikki ihmiset, se että minun piti olla edes siellä sai minut voimaan niin pahoin,että rupesin itkemään. Äitini katsoi siinä hetken ja  kysyi mikä minulle tuli, sanoin että minua ahdistaa taas kaikki.. Olen vain huomannut että ahdistukseni taso on noussut, ja se saa minut viiltämään. Se hetki kun kylmä terä osuu kädelleni vetää nopeasti syvän pitkän viillon,ja toisenkin perään ja vielä ehkä muutama lisää. Kyllä se olen minä taas tuhoamassa itseäni ulkoapäin päästäkseni murtamaan sitä mikä on sisälläni. Oloni ei helpotu millään, se ei lähde pois vaikka juoksisin sitä karkuun se on minussa sisällä. Mitä jos en jonain päivänä jaksaisikaan hymyillä kun me tapaamme? Olisinki etäinen ja surullisen näköinen. Olisiko se sitä mitä olette tottuneet minussa näkemään, ei olisi? Katsokaa silmiini näette tyhjyyttä, ja paljon tuskaa. sitä minä olen täynnä. Minusta vain tuntuu etten kelpaisi kellekkään, siltä että olen niin huono etten kelpaa. Jonain Aamuna minä jään vain sänkyyni en liiku sieltä mihinkää, se on taas niitä aamuja jolloin kokomaailma pelottaa  minua. Minä puran pahaa oloani olemalla yksin, ja viiltämällä.. Minusta se on ainoa keino päästä tätä maailmaa karkuun.. Sillä voin itkeä yksin ja olla yksin. Minua pelottaa se kuinka pidän olla yksin,omassa huoneessani kuunnellen musiikkia ja kirjoittaen. Kun näen sen veren huomaan eläväni, näen sen viillon minä en luovuta.

i'm tired to try to stop that.

Minusta on ruvennut tuntumaan sille, että minun ei kuuluisi olla täällä.Sille että minun pitäisi olla jossain muualla,suojella teitä kaikkia tuolta korkealta. Minusta vain tuntuu kuin kaikki oikeasti katoaisi minun elämästäni, kaikki vain lähtevät pois... Miksi siis en minäkin vain lopettaisi elämistä? Taas verenpunainen harso kädelläni,peittää tuoreet haavani.Miksi minä menin ja tein sen taas,luulin todellakin pärjääväni.Miten kävikään rupesin ahdistumaan ja päädyin taas tähän tilaan. Oon niin kyllästynyt esittämään hyvin voivaa, koska en uskalla olla muiden nähden maassa. Minä vain pelkään..
eräästä kappaleesta:

Nobody seems to get you, you think you're on your own,

Well listen pretty lady you don't have to be alone.

So baby don't cut, baby don't cut.

You can do anything, just promise baby you won't cut.

I know your heart is hurting, you think the road has end,

You may just feel the bade your holding is your only friend.

But baby don't cut, baby don't cut.

You can do anything, just promise baby you won't cut.

just full of pain.

Minä vihaan sitä tunnetta, kun tyhjyys täyttää mieleni. Vihaan sitä, kun en pysty ajattelemaan kunnolla,mutta silti se yksi asia vaivaa mieltäni todella paljon, ja kun siihen ei voi vaikutta mitenkään.. Mä en jaksa enää vaipuu uneen niin että olen itkenyt muutaman tunnin putkeen näkemättä loppua sille kyynelten määrälle. En vain enään jaksa ajatella, että minä olen jollekkin tärkeä..Minun mielessäni pyörii vain ajatuksia poislähtemisestä.. Jos minulta kysyttäisiin että pelkäänkö kuolemaa voisin vain vastata siihen etten enään pelkää. Minä vain sorrun aina viiltelemään, kun en näe pois pääsyä ahdistavasta tilanteesta, tai silloinkun en voi lakata itkemästä ja   olen vain pitkään ollut maassa. Minusta on vain nyt parinkin päivän aikana tuntunut sille etten jaksaisi edes hymyillä. En jaksa että minun suojakuori vain kasvaa ja vahvenee kokoajan. Vihaan sitä kun minun pitäisi vain hymyillä, en vain jaksa sitä kun minun pitäisi olla vahva ja jaksaa tätä kaikkea joka painaa minua alaspäin. Minä vain kuormitan itseäni sillä, kun aina jaksan hymyillä ja nauraa ihmisten lähellä, tosiasia on se minä pelkään ihmisiä en tiedä miksi mutta ne ahdistavat minua.. Kukaan ei vain ymmärrä sitä että pakotan itseni vain heidän luokseen en halua kenenkään huomaavan ahsituneisuuttani ja matalaa mielitilaani. Pidän vain sitä pahaaoloani sisälläni en halua päästää sitä valloilleen muuta kuin öisin juuri silloin kun olen yksin. Silloinku ainut asia mikä minua lohduttaa on seinä johon hakkaan taas rystysiäni.Minä haluaisin vain paeta tätä kaikkea voisiko joku pelastaa minut hukkumasta tähän pahaanoloon.

♥:lla blacksymphony

....

Mitä minä näen kun katson peiliin? Näen vain tyhjän katseeni joka katsoo tuota vartaloa inhoten, näen kuinka katseellani revin itsestäni kaiken ylimääräisen pois. Huomaan kuinka paljon oikeasti inhoan itseäni löydän pienimmätkin virheet itsestäni. Haluaisin vain repiä sen peilin alas seinältä ja rikkoa sen miljooniin paloihin. Haluaisin kaatua verisenä niiden sirpaleiden päälle ja itkeä kirota itseäni miten olin joutunut siihen tilanteeseen.. Todellisuudessa katson itseäni tyhjänä inhoten,pidätellen itkua ja etsiskellen niitä vikoja vartalostani, päädyn käsiini ja jalkoihini katson niitä hetken olen vain hiljaa en tee mitään seison vain peilin edessä katsoen itseäni silmiin pidätellen itkua... Minua on taas ruvennut ahdistamaan todellapaljon,itken todella paljon öisin mutta silloin kun ahdistuneisuuteni tulee päivällä minä _patoan_ sen taas, kunnes sorrun viiltämään taas itseäni.. Siinä on vain joku kun aina päädyn lähtökohtaan patoamaan tunteitani, olen taas heikko vaikka minulla on ne lääkkeet ne eivät helpota minua ne vain tekevät minusta tunteettoman...Minusta  tuntuu kuin olisin menettämässä kaikki mistä edes vähän välitän, minusta tuntuu kuin kaikki mitä voisin rakstaa tai koskea katoaisi.Minä haluaisin vain kääriytyä peiton alle itkemään tyhjyyttäni pois minun tekisi mieli taas viiltää itseäni, minua pelottaa elämä niin paljon etten enään kestä, minun tekisi mieli vain tai siis nyt olisi minun aika lähteä koskettamaan tähtiä..