i do not want to die inside

Hei taas, Minä täällä muistattehan minut? eilen minä kävin kaupassa äitini ja 2 pienimmän sisarukseni kanssa, vähitellen minua rupesi ahdistamaan ne kaikki ihmiset, se että minun piti olla edes siellä sai minut voimaan niin pahoin,että rupesin itkemään. Äitini katsoi siinä hetken ja  kysyi mikä minulle tuli, sanoin että minua ahdistaa taas kaikki.. Olen vain huomannut että ahdistukseni taso on noussut, ja se saa minut viiltämään. Se hetki kun kylmä terä osuu kädelleni vetää nopeasti syvän pitkän viillon,ja toisenkin perään ja vielä ehkä muutama lisää. Kyllä se olen minä taas tuhoamassa itseäni ulkoapäin päästäkseni murtamaan sitä mikä on sisälläni. Oloni ei helpotu millään, se ei lähde pois vaikka juoksisin sitä karkuun se on minussa sisällä. Mitä jos en jonain päivänä jaksaisikaan hymyillä kun me tapaamme? Olisinki etäinen ja surullisen näköinen. Olisiko se sitä mitä olette tottuneet minussa näkemään, ei olisi? Katsokaa silmiini näette tyhjyyttä, ja paljon tuskaa. sitä minä olen täynnä. Minusta vain tuntuu etten kelpaisi kellekkään, siltä että olen niin huono etten kelpaa. Jonain Aamuna minä jään vain sänkyyni en liiku sieltä mihinkää, se on taas niitä aamuja jolloin kokomaailma pelottaa  minua. Minä puran pahaa oloani olemalla yksin, ja viiltämällä.. Minusta se on ainoa keino päästä tätä maailmaa karkuun.. Sillä voin itkeä yksin ja olla yksin. Minua pelottaa se kuinka pidän olla yksin,omassa huoneessani kuunnellen musiikkia ja kirjoittaen. Kun näen sen veren huomaan eläväni, näen sen viillon minä en luovuta.