....

Mitä minä näen kun katson peiliin? Näen vain tyhjän katseeni joka katsoo tuota vartaloa inhoten, näen kuinka katseellani revin itsestäni kaiken ylimääräisen pois. Huomaan kuinka paljon oikeasti inhoan itseäni löydän pienimmätkin virheet itsestäni. Haluaisin vain repiä sen peilin alas seinältä ja rikkoa sen miljooniin paloihin. Haluaisin kaatua verisenä niiden sirpaleiden päälle ja itkeä kirota itseäni miten olin joutunut siihen tilanteeseen.. Todellisuudessa katson itseäni tyhjänä inhoten,pidätellen itkua ja etsiskellen niitä vikoja vartalostani, päädyn käsiini ja jalkoihini katson niitä hetken olen vain hiljaa en tee mitään seison vain peilin edessä katsoen itseäni silmiin pidätellen itkua... Minua on taas ruvennut ahdistamaan todellapaljon,itken todella paljon öisin mutta silloin kun ahdistuneisuuteni tulee päivällä minä _patoan_ sen taas, kunnes sorrun viiltämään taas itseäni.. Siinä on vain joku kun aina päädyn lähtökohtaan patoamaan tunteitani, olen taas heikko vaikka minulla on ne lääkkeet ne eivät helpota minua ne vain tekevät minusta tunteettoman...Minusta  tuntuu kuin olisin menettämässä kaikki mistä edes vähän välitän, minusta tuntuu kuin kaikki mitä voisin rakstaa tai koskea katoaisi.Minä haluaisin vain kääriytyä peiton alle itkemään tyhjyyttäni pois minun tekisi mieli taas viiltää itseäni, minua pelottaa elämä niin paljon etten enään kestä, minun tekisi mieli vain tai siis nyt olisi minun aika lähteä koskettamaan tähtiä..