Tietäähän tuon jos ei osaa lopettaa ajoissa. Kaikki tai ei mitään.eiku.
joo mä en oo varma mitä mun mielessä kulkee nykyään. se on joko
nyt tai ei ikinä.Tämähän on mun elämämä vai onko edes. kuka tietää.
Ne jotka tietää sen tunteen kun ei jaksa enää edes yrittää lopettaa viiltelyä
sen kun ei halua edes päästä parempaan suuntaan tai sen ettei enään
välitä seurauksista. En oikeastaan tiedä minkä takia edes olen tälläinen.
Miksi kirjoitan tätä. Tiedän vain sen että tämä helpottaa oloani paljon.
Mutta miksi kukaan edes rakastaa tyttöä jolla on kädet täynnä haavoja,
vanhoja arpia ja uusia viiltoja. Olisiko helpompi vain piilottaa kaikki
vaatteiden alle niin ettei koskaan käyttäisi lyhyitä paitoja. Ei ole ainakaan
minulle. arvet ovat osa minua ikävä kyllä niiden kanssa on inhottava elää
ja silti teen niitä vain lisää. mutta nyt ei enempää muimui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti