love the bed, I would like to stay, but I can not because I need to go to school.

Hei taas,voisin jälleen selittää kaikenlaista.

Tänä aamuna olisin vain halunnut jäädä sänkyyn makaamaa,

mutta en pystynyt äiti ja isä oli kotona, täytyi nousta ylös

monien 5min torkutusten jälkeen oli pakko nousta ylös,

vaikka en olisi halunnut, etsin vaatteet mahdollollisimman hitaasti ja

meikkasin muutamassa minuutissa koska tuli kiire.

Kunnes sain tietää että isä vie meidät kouluun mikäs sen mukavampaa.

kouluun päästyäni sisälläni muklahti joku ikävästi, se tuli taas

ahdistuneisuus, olisin vain halunnut pois.

Kylkiini sattui perjantain takia,päätänisärki vielä pahemmin.

Oli vain pakko jäädä poissaoloja ei saisi enään tulla.

Levottomuus iski eijaksanut enään kiinnostaa, kaikki meni ohi,

en jaksanutkaan keskittyä.

opettajat hokee samaa aina

"pinnistäkää vielä 6vk niin se on ohi"

Tekis mieli vaan huutaa että  "mä en oikeesti jaksa."

en jaksa oikeestikkaan päivääkäään, jokainen päivä on kuin,

suossa kävelisi paljain jaloin, niin raskasta ja painavaa.

Huomio kiinnittyy seiniin ajattelen "muutama tunti vielä, sitten pääsen pois"

Ajattelin kultaani ja eksyin kirjoittamaan runon, jonka julkaisen myöhemmin.

Koulusta päästyäni veli soitti rupea siivoamaan,

mikä sen mukavampaa siivota heti raskaan päivän jälkee.

Siivottuani tulin koneelle katsoin näyttöä ja datasin,

teimme isän kanssa sopimuksen että saan ensikuussa toisen huulikorun jes,

päivän paras asia. mutta en jaksa kertoa enempää.

♥:blacksymphony