Hei taas.
Mun mailma on ruvennut näyttämään todellisen itsensä, joka päivä näyttää vaan entistä harmaammalta.
Ihan kuin mun pitäis päästä joka päivä jonkun harmaankiven läpi.
tiedättekö miltä tuntuu joka yö itkeä itsensä uneen?
uskon että hyvin monet tietävät tämän tunteen....
En oo nyt varma mitä tahtoisin,
tahtoisin vain varmaan juosta maailmaa,
karkuun niin kauaksi kun on mahdollista,
Tiedättekö sitä tunnetta kun tahtoisi vain olla yksin?
Kun kouluun meno tuntuu niin pahalta, että voisi
huutaa kaiken pahanolon pois.
Kun haluaisi pyyhkiä kaikki väkinäiset tunteet pois,
myös sen väkinäisen tekohymyn.
Kun tuntee olonsi mitättömäksi ettei sinulla olisi,
mitään väliä.
Ehkä tää on vain pelkkää kuvittelua jotain fantasiaa.
Kehittelen varmaan sotaa itseäni vastaan,
turrutan tunteet en itke enään kipu tuntuu paskalta,
kuin tuhkalta?
Mustaa,harmaata,punaista.. sitten se kirkas valo.
mitä mä nyt taas oikein ajattelen..kuolemaa ja tuskaa?
Oon taas ruvennut laihuttamaan, yritän lopettaa syömisen ja
jos syön liikaa niin... kai te arvaatte? olen taas vajoamassa
alas päin. en tiedä mikä mua helpottaisi, auttaisi jatkamaan.
oon vain ajatellut ja ajatellut kaikkee, ja yrittäny saaha,
pääni selväks kaikista erilaisista asioista.
Haluaisin vaan oikeesti olla ilonen ja pirtee,
mut en voi kaikki vaa on nii perseestä,ettei mikää näytä hyvältä,
Tekis taas mieli itkeä ja kirjottaa kaikkee paskaa,
johonkin ihme vihkoon jossa on jo liikaapaskaa..
ainaku luen sitä mä vaa jähmetyn paikalleni itkemään..
en voi ees ajatella sitä kaikkee mitä sinne kirjotan..
Vielä muutaman viikon kun kestäisin olisin ylpee itestäni,
en vaa jaksais mennä kouluun, oon ollu sielt taas paljo
pois liikaa poissa oloja eieiei ei toki..
mut kirjotan ens vkol lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti