I want to live,not just to survive.

Hei taas.

Mun mailma on ruvennut näyttämään todellisen itsensä,
joka päivä näyttää vaan entistä harmaammalta.
Ihan kuin mun pitäis päästä joka päivä jonkun harmaankiven läpi.
tiedättekö miltä tuntuu joka yö itkeä itsensä uneen?
uskon että hyvin monet tietävät tämän tunteen....
En oo nyt varma mitä tahtoisin,
 tahtoisin vain varmaan juosta maailmaa,
karkuun niin kauaksi kun on mahdollista,
Tiedättekö sitä tunnetta kun tahtoisi vain olla yksin?
Kun kouluun meno tuntuu niin pahalta, että voisi
huutaa kaiken pahanolon pois.
Kun haluaisi pyyhkiä kaikki väkinäiset tunteet pois,
myös sen väkinäisen tekohymyn.
Kun tuntee olonsi mitättömäksi ettei sinulla olisi,
mitään väliä.
Ehkä tää on vain pelkkää kuvittelua jotain fantasiaa.
Kehittelen varmaan sotaa itseäni vastaan,
turrutan tunteet en itke enään kipu tuntuu paskalta,
kuin tuhkalta?
Mustaa,harmaata,punaista.. sitten se kirkas valo.
mitä mä nyt taas oikein ajattelen..kuolemaa ja tuskaa? 
Oon taas ruvennut laihuttamaan, yritän lopettaa syömisen ja
jos syön liikaa niin... kai te arvaatte? olen taas vajoamassa
alas päin. en tiedä mikä mua helpottaisi, auttaisi jatkamaan.
oon vain ajatellut ja ajatellut kaikkee, ja yrittäny saaha,
pääni selväks kaikista erilaisista asioista.
Haluaisin vaan oikeesti olla ilonen ja pirtee,
mut en voi kaikki vaa on nii perseestä,ettei mikää näytä hyvältä,
Tekis taas mieli itkeä ja kirjottaa kaikkee paskaa,
johonkin ihme vihkoon jossa on jo liikaapaskaa..
ainaku luen sitä mä vaa jähmetyn paikalleni itkemään..
en voi ees ajatella sitä kaikkee mitä sinne kirjotan..
Vielä muutaman viikon kun kestäisin olisin ylpee itestäni,
en vaa jaksais mennä kouluun, oon ollu sielt taas paljo
pois liikaa poissa oloja eieiei ei toki..
mut kirjotan ens vkol lisää!

♥:Blacksymphony

love the bed, I would like to stay, but I can not because I need to go to school.

Hei taas,voisin jälleen selittää kaikenlaista.

Tänä aamuna olisin vain halunnut jäädä sänkyyn makaamaa,

mutta en pystynyt äiti ja isä oli kotona, täytyi nousta ylös

monien 5min torkutusten jälkeen oli pakko nousta ylös,

vaikka en olisi halunnut, etsin vaatteet mahdollollisimman hitaasti ja

meikkasin muutamassa minuutissa koska tuli kiire.

Kunnes sain tietää että isä vie meidät kouluun mikäs sen mukavampaa.

kouluun päästyäni sisälläni muklahti joku ikävästi, se tuli taas

ahdistuneisuus, olisin vain halunnut pois.

Kylkiini sattui perjantain takia,päätänisärki vielä pahemmin.

Oli vain pakko jäädä poissaoloja ei saisi enään tulla.

Levottomuus iski eijaksanut enään kiinnostaa, kaikki meni ohi,

en jaksanutkaan keskittyä.

opettajat hokee samaa aina

"pinnistäkää vielä 6vk niin se on ohi"

Tekis mieli vaan huutaa että  "mä en oikeesti jaksa."

en jaksa oikeestikkaan päivääkäään, jokainen päivä on kuin,

suossa kävelisi paljain jaloin, niin raskasta ja painavaa.

Huomio kiinnittyy seiniin ajattelen "muutama tunti vielä, sitten pääsen pois"

Ajattelin kultaani ja eksyin kirjoittamaan runon, jonka julkaisen myöhemmin.

Koulusta päästyäni veli soitti rupea siivoamaan,

mikä sen mukavampaa siivota heti raskaan päivän jälkee.

Siivottuani tulin koneelle katsoin näyttöä ja datasin,

teimme isän kanssa sopimuksen että saan ensikuussa toisen huulikorun jes,

päivän paras asia. mutta en jaksa kertoa enempää.

♥:blacksymphony



nosta keskisomesi ylös ja haistata maailmalle pitkät.

Ehkä jonain päivänä osaan antaa anteeksi itselleni,

sanoin vain ehkä koska sitä ei voi tietää,

ei voi tietään miten muhun tulee vielä joskus sattumaan.

En nyt jaksa kirjoittaa runoa siitä mitä tunnen vaan selitän teille..

Elämäni on kuin vuoristorata, aluksi se menee hitaasti ylöspäin,

kunnes nopeasti vajoaa alas.

Tunne kun joutuu nöyryytetyksi naurun alaiseksi paskaksi,tiedättekö tämän tunteen?

 -uskon että moni on kokenut tämän, joutunut naurun alaiseksi haluamattaan sitä.

Sitten kun sattuu ei osaa muutakuin hymyillä ja sanoa,että kaikki kunnossa.

jonakin päivänä joku näkee lävitsesi ja kysyy

"onko kaikki kunnossa"

ja vastaan siihen tottumuksen mukaan

"kyllä, kaikki on kunnossa" , perään vilautan pienen hymyn,

vaikka se sattuu.

Parin päivän jälkeen katson itseäsi peilistä,sama ainainen inho kasvoillasi.

En sittenkään ole oppinut rakastamaan itseäni yhtään sen enenpää.

vihaan itseäni niinkuin eilen, ja sitä edellisenä päivänä ja päivinä sen jälkeen..

Millon opin pitämään itsestäni? on ainainen kysymys jota kysyn,

itseltäni melkein joka päivä,ja vastaus on yksinkertainen en koskaan.

Vaikka ehkä pitäisi.

Muutaman yksinäisen minuutin jälkeen purskahdan itkuun ja en tiedä siihe syytä,

johtuuko se yksinäisyydestä, ahdistuneisuudesta vai mistä?

yritän keksiä siihen hyvin syyn mutten keksi, ja nukahdan itkuuni.

-Herään aamulla siihen kun pitäisi nousta kouluun,

ajatuskin laatikkoon menemisestä ahdistaa, ahdistun jo sanasta,

koulu niin paljon että voisin itkeä. Siellä ei ole hyvä olla,

tahtoisin juosta ovesta pois ja itkeä ja itkeä.

Kauan sitten olisin ollut jo valmis vaihtamaan koulua,

olisin vain halunnut pois tältä paikkakunnalta niin ettei koskaan palaisi takaisin.

Koulun jälkeen olisin valmis olemaan kotona vaikka tääläkään ei ole,

hyvä olla, mutta silti mieluiten olisin muualla.

kotiin tultuani olen ahdistunut ahdistunut entisestään.

Kirjoitan, itken, kuuntelen musiikkia...

jos ne vaikka auttaisivat minua.

tässä on tämän päivän postaus en nyt jaksanut romaania tänne kirjottaa..

♥:lla Blacksymphony.

elämäni kulkee paikoillaan..

Montakohan kyyneltä mahtuu päiviini harmaisiin?
Montakohan viiltoa olen tehnyt?
Montakohan pisaraa verta olen vuodattanut?
Montakohan kertaa olen huutanut tuskaani?
Montakohan kertaa olen lamaantunut edessänne?
Montakohan päivää olen ollut ajatuksissani?
Montakohan kertaa olen teeskennellyt iloista?
Montakohan kertaa olen sanonu teille "kaikki hyvin." ?

Niin monet päivät itkenyt.
Niin monet viillot olen tehnyt.
Niin monet pisarat verta vuodattanut.
Niin monet kerrat yrittänyt huutaa tuskaani.
Niin monet kerrat lamaantunut  edessänne.
Niin monet päivät ollut ajatuksissani.
Niin monet kerrat teeskennellyt iloista.
Niin monet kerrat sanonut "kaikki hyvin."

by: jasu