~Mä en oo vahvimmasta puusta tehty.

Vaikka hymyilen, se ei tarkoita et oisin iloinen.

Saatan olla sisältä ihan romuna.

Monet sanoo ettei mun aina tarvi olla nii kova.

Mä en tarvi ammattiapua

 Mä tarvin vaa jonku joka ymmärtää mua yhestä katseesta tai sanasta.

Ja saa mut hymyilee vaik itkisin..

Mä peitän sekoiluillani sen kuinka muhun oikeesti sattuu.

Muhun sattuu ihan vitusti.

Eikä kukaa ehkä ymmärrä miltä musta tuntuu mennä nukkumaan ja herätä ihan yksin...

kaikki satuttaa mua enemmän ja enemmän.

Kukaa ei vittu tajuu ettei mua oo tehty nii vitun kestäväks.
Mä en aina jaksa olla ilone tai seko. 

Mua ei kiinnosta enää...
Vaikka oon eka maas ja sit nauran, se ei merkkaa sitä, ettenkö olis silti sisältä päi hajalla.

Ulkoisesti näytän ehjältä mut sisäisesti oon täysin paskana...