~Mä en tajuu,mitä mä oon teille tehny.

Oon yrittäny tehä kaikkeni,

etten vaan sortuisi.

Mut mitään en voi tehdä,

se tulee vaan enkä sitä estä.

Joku joka haluu tosissaan,

pilaa mun elämän.

Onnistuu siinä tosi hyvin,

koska ne saa mut kelaa,

(itsemurhaa ja muuta paskaa) 

Kiitos ihmisten,

jotka ei tiedä mun elämästä paskaakaan.

♥:lla jasu

Ps:

Tää on teille jotka haluu pilaan mu elämän♥

en kadu sanaakaan,

haluun vaan et luette tän:

Mä en välitä paskan vertaa,

mitä sä tuut mulle sanoon,

Mut mä vannon,

et mä kaadan sut kumoon.

~Hate this.

Tunnen iloa, mun on kerrankin hyvä olla,
kaikki tuntuu mahtavalta ja parempaa tunnetta ei voiskaan toivoo.
Osaan iloita, osaan toivoa, mutta sitten,
taas se sama paska suru lyö läpi sydämmen,
rikkoo kaiken sisältäni ja lähtee pois.
Taas oon rikottu tuhansiin palasiin,
siitä on vaikea tulla ehjäksi,
mutta jotenkin se vaan onnistuu,
ja on taas hetken hyvä olla,
sitten taas, se sama suru iskee.
by. Jasu

~ How I feel like this?

Te ette huomaa,

kuinka muhun sattuu.

Te ette tunne,

samaa minkä minä.

Te ette tiedä,

miten paljon itken.

Te ette edes tiedä,

kuinka paljon satutatte minua.

Te ette näe,

kuinka käteni on arvilla.

"mä en halua muistella,

teitä enää tän jälkeen.

Jatkan elämääni,

jättäen teidät jälkeen,

koska ette välitä minusta,

tai mistään muustakaan.

Jättäkää kaikki unholaan tai muuttukaa!"

~Jasu



~ i´m sorry

Sori etten oo täydellinen,

sori etten oo "normaali".

Hei anteeks et mullakin oli unelmia ja toiveita.

Tajuutteko et mäki tarviin sen mun oman?

Sori etten oo mikää vitu prinsessa.

Mut vittu ainaki oon se mitä mä haluun olla.

Mä en kaipaa teijän neuvoja siihen et mitä teen ja minne meen.

Päätän niist asioist ite,enkä aijo antaa teijän siihen vaikuttaa.

Mä kyllä pärjään kuhan luotatte.

 

 

Ku taakse katson, paljon palaa mun mieleen

Nii monta hetkee, iloo ja suruu

Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen

Miten paljon pieneen elämään voi mahtuu.

 

~my secret ~

Mä oon tosi pahoillani nyt vaan kävi näin.

Sorruin, ja nyt yritän jatkaa eteen päin.

Lupauksen petin,ja ranteet auki vedin.

Punainen neste valui valkoisille lakanoilleni,

tunsin oloni hetken onnelliseksi.

Mut en ollut oikeesti onnellinen.

Väsymys on vieny multa kaiken.

Mä en oikeesti jaksais hymyillä,nauraa ja olla vahva.

Mut kaikki on siihen tottunu,

en haluu mun kuvioista luistaa.

Oon jaksanu tähän asti esittää onnellista vaikka oikeesti oon vaa,

pelkää siruu sisältä.

Pelkään et menetän mulle kaiken tärkeen.

Ne kaikki tärkeimmät.

Mä oon yrittäny muuttuu, mut en oo pystyny siihen.