Tunnen iloa, mun on kerrankin hyvä olla,kaikki tuntuu mahtavalta ja parempaa tunnetta ei voiskaan toivoo.
Osaan iloita, osaan toivoa, mutta sitten,
taas se sama paska suru lyö läpi sydämmen,
rikkoo kaiken sisältäni ja lähtee pois.
Taas oon rikottu tuhansiin palasiin,
siitä on vaikea tulla ehjäksi,
mutta jotenkin se vaan onnistuu,
ja on taas hetken hyvä olla,
sitten taas, se sama suru iskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti