Haluun olla laiha enkä tämmöne läski.
Emmä voi sille mitää et vertailen itteeni muihin ja tunnen nii.
Ihan sama mitä teen oon tämmöne paska.
Ahistaa olla muijenkaa ku näkee et ne on laihoi ja ite on tämmöne.
En oo nukkunukkaa paljo mitää ku pelottaa et nään taas sen unen.
Pelottaa et menetän mulle tärkeimmät ihmiset ja se tuntuu murskaavalta.
Oon vasyny yrittämään,oon väsynyt itkemään,
joo mä hymyilen, mut sisältä mä oon kuollu.
(Väsyttää ihan helvetisti)
Pelottaa et masennun viel pahemmin, ja et rupeen taas satuttaa itteeni.
(se kun haluu nähä punasta nestettä tulevan ja ajattelee ettei kukaan koskaan näe)
periaatteessa se ei mene noi aina joku näkee ja sitten on ahdistavaolla.
Mut se on merkki siit et oon heikko ja mul ei oo hyvä olla.
Mut ku ei jaksais enää itkee ku tulee turhauttava olo..
Voisin vaikka ruveta laihuttamaan jos ei muute itsetunto nouse.
Vittuku joskus on hyvä olla ni joku pilaa sen hyvän olon hetkessä.
Lupaan että rupean laihduttamaan.
en haluis satuttaa ketään mun teoil ja sanoilla.
Jokin vaan tappaa mua sisältä päin,
hymyilen että he luulisisvat että mulla ois hyvä olla,
mutta se ei ole niin.
Onks tää enää elämää,
jos joka päivä saa vaa pelätä,
mistään ei pysty nauttimaan elämänhalu,
katos jo aikanaan.
Miten uskoa enää parempaan,
jos kaikki painaa maahan ja masentaa.
Ne sanoo et pitäs vaan jaksaa,
luottaa ja uskoa,
mut ne ei tiedä ennenkun ite on,
kokenu tämän saman paskan.
