Mutta toisaalta, kuinka ihana tunne se oikeasti on.
Helvetin vaikea ja ahdistava, mutta silti ihana.
Ainaki saan haaveilla, koska haaveilua ei voi kukaan kieltää.
Mutta oikeasti ekaa kertaa ikinä tunnen ihan täysin näin.
Mul on ollu jo kauan aikaa,ahdistunut olo.
Mä en uskalla tehä enää paljo mitään,
kun en tiedä minkälaista paskaa siitä tulee.
mut joo jatkan sitte seuraaval kerral.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti