feel better alone.

Viikonloppu meni.. sekään ei mennyt hyvin... minun mieltäni painoi kokoajan jokin.. aina kun rakas kysyi mikä minulla on en osannut vastata vastasin vain *ei mikään* ja yritin vääntää jonkinlaista hymyä.. Minulla oli arvoton olo... en vain osannut kertoa hänelle etten voi hyvin että minun tekisi mieli vain itkeä ja lähteä pois. hymy ei noussut kasvoilleni kuin pieneksi hetkeksi... minua pelottaa nukkua yksin, minua pelottaa nousta junaan ja lähteä pois koska pitäisi taa olla viikko ilman mitään kunnon tukea ja turvaa. En vain enään tiedä mitä teen jos hän ei tulekkaan ensivuonna tänne, tuntisin oloni tyhjäksi ja arvottomaksi... olisin jäänyt taas kerran kakkoseksi muille... Minkäs minä sille  voin jos en ole tällä hetkellä kaikkein parhaimmassa kunnossa ettei minun mielialani ole juurikaan noussut, niin että se on vain laskemaisillaan taas kerran... mietin välillä mitä kulta näkee kun hän katsoo minuun, näkeekö hän sen tyhjyyden ja tuskan täyttämän ihmisen.. vai mitä hän näkee? Ehkä tämä tyhjyys lähtee jossain vaiheessa vieköön istte vaikka kaiken mukanaan... minä olen päättäny kaiken vain olla ja mennä miten menee.