Mikä mua riivaa,kuolemasta jälleen unta näin.
Mua pelottaa,
ettei mikään oo mulle,
tarkotettua.
Et menetän kaiken,
Rakkaan,kaverit,ihan kaiken,
mitä mulla on.
Oon sisältä taas jäässä,
mut ulkoa vain kylmä,
rakennan itselleni taas,
lumipeitteen.
Enkä ketään lähelleni,
päästä.
Mut on varmaan luotu,
yksinäiseksi,
ihmiseksi joka nukkuu,
huonoaoloaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti