Parisuhteessa: itseni kanssa.

Mä oon menettänyt sen,

luottamuksen ihmisiin.

Mä taas vaikenen,

en päästä sanaakaan,

en kerro kellekkään,

jos tulee pahaolla.

olen taas kerran yksin,

asia ei kuulu sulle,

eikä muillekkaan.

tää on henkilö kohtaista.

minä ja minäitse.

ajattelen vain kuinka,

paljon voi vihata,

kuinka paljon ,

voi itkeä.

paljon on vastaus,

näihin kysymyksiin.

Olen jälleen väsynyt,

kuuntelemaan.

Hienoja keinoja,

parantaa elämää.

tähän ollaan tultu,

olen antanut periksi.

olen jättänyt,

elämisenilon,

ja olen luopumassa,

kaikesta.

anteeks kaikesta.

varsinki näistä postauksista.

♥:lla jasu

I´ve lost my way...

Mikä mua riivaa,

kuolemasta jälleen unta näin.

Mua pelottaa,

ettei mikään oo mulle,

tarkotettua.

Et menetän kaiken,

Rakkaan,kaverit,ihan kaiken,

mitä mulla on.

Oon sisältä taas jäässä,

mut ulkoa vain kylmä,

rakennan itselleni taas,

lumipeitteen.

Enkä ketään lähelleni,

päästä.

Mut on varmaan luotu,

yksinäiseksi,

ihmiseksi joka nukkuu,

huonoaoloaan pois.

help me, I ask one more time..

Yksinäisyys vaivaan mun mieltä,
koska haluan jo pois,
tältä pimeältä tieltä.
Auttakaa mut pois,
mun mieleni syövereistä.
En jaksa enää kantaa tätä kaikkea,
musta on tullu taas heikko.
Kadotin ne jälleen..
elämäni värit..

Tää on kuin suunniteltua.
Jotain henkilökohtaista,
murhaa mua kohtaan.
Mä oon sisältä iha turta,
ja kyyneleet polttaa mun silmissä.
Missä on se jota tarvitsen?
Eli missä oot kun tarviin sua?
Et oo lähellä,oot niin kaukana,
tuntuu että oot katoamassa,
etten sua kiinni, oo enää saamassa.

Älä vain päästä irti,
kai mä sen kestäisin silti?
Mua vaan pelottaa.
Koska en tahdo ottaa kisaa,
jonkun muun kanssa..sinusta..
oot mun, vaikka sua en omista,
siksi mun pelko muista.

En jaksa enää keskittyä
itkemään ikävää.
Nukun suruni pois,
en halua ajatella.
haluan vain enää nukkua.
En pysty syömään,
mikään ei pysy sisällä.
Tunnen vain taas kipua,
en enää sitä lämpöä.
Lämpöä joka oli joskus mun sisällä,
nyt se on kadonnut..kuin tuhka tuuleen...

tässä mä nyt oon,
kirjoitan tätä taas,
kirjoitan jälleen mun tunteista,
tunteista joita en enää usko olevan...

♥:lla Blacksymphony

bad memories...

Viimeyönä minut valtasi pelko..

Pelko tuskasta ja kivusta.

Itkin enkä saanut henkeä,

oloani pahensi tunne jota

en enää haluasi tuntea.

Menettäminen..

mietin miten jotkut

ihmiset jaksavat minua.

Pientä ihmistä jolla..

on paljon asioita sisällään.

ihmistä jonka tunteet vaihtuvat hetkessä,

vihasta iloon,ilosta itkuun, itkusta tuskaan,

tuskasta masennukseen(ja paljon muuhun...)

Haluan kuulla totuuksia,

en halua kuulla valheita.

Musta on tullu hirvee valittaja,

mutta en tiedä mitä oikeasti tekisin.

anteeksi näistä kaikista,

turhista vuodatus blogeista

♥:Blacksymhony