tyhjää ahdistuneisuutta kaikesta, se on siis taas tullut takasisin, ahdistus koulusta, kavereista, perheestä kaikesta, luulin jo hetken oikeesti voivani paremmin ... Mutta väärässä olin.. Olin yttanut käytäntööni taas vaiheen "patoa tunteesi" Kuten aina ennenkin olen päätynyt patoamaan tunteeni.. minulla ei ole terapeutti aikoja ollut eikä mitään muutakaan ulkopuolista apua joten olen taas päätynyt omilleni.. Onhan minulla tyttöystävä joka haluaa kantaa huolta minusta, mutta karu totuushan se on etten vain pysty täysin luottamaan kehenkään. mutta olen yllättynyt siitä koska olen pystynyt myöntämään amiralle etten pysty enään pitämään itsetäni huolta yksin, etten pysty korjaamaan itseäni yksin, etten vain yksin kertaisesti pysty mitämään tätä pahaaoloa enään itselläni en vain pärjääkkään omillani.. ensinmäistä kertaa koskaan myönsin tuon jollekkin.. ensimmäistä kertää myönsin sen edes itselleni, etten pärjää enään yksin.. Olen löytänyt keinon lievittää ahdistusta se on tupakointi, mutta minulta pyydetään sitä että lopettaisin sen. Miksi minun pitäisi lopettaa se mikä tuntuu hyvältä joka saa hiemankaan pahaa oloani pois? Olen taas väsynyt kaikesta, minulla ei löydy kiinnostusta oikeastaan mihinkään, ja kaikki tuntuu niin tyhjältä ja tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälleni, olen hirveän ärtynyt kaikesta ja itken paljon... Ahdistuneisuuteni on johtanut minut taas satuttamaan itseäni.en käytä lääkkeitänikään enään koska ne eivät auttaneet...olen tarkkaillut painoani taas pitkän aikaan ja se vaihtelee paljon enkä tiedä mistä se johtuu.. yhteen vaiheeseen minua oksetti kokoajan, oksentelin ilman syytä ja paljon....Olen miettinyt pysyykö kukaan elämässäni loppuun asti vai karkaavatko kaikki loppujen lopuksi pois.. pelottaa jälleen että jäisin yksin, ilman ketään ilman minkään laista turvaa... Olen heikko en vain pysty enään käsittelemään näitä tunteita. Haluaisin vapaitua tästä.. mutta se vetää minut vain aina takaisin sinne syvään kuoppaan... I'm losing myself..
