Osastolta kotiuduttu lopullisesti, emmin sitä hetken musta tuntui että pystyin hallitsee siellä itteeni hieman enemmän mitä nyt.. Siellä en pystynyt viiltelemään, mutta räävin käsiäni.. mutta nyt taas kun olen kotiutunut olen mennyt jälleen huonoksi.. eilen kun olin ystävieni kanssa minua rupesi ahdistamaan aivan liikaa sitä päivää olin pelännyt, sitä että minua ahdistaisi ystävien seurassa.. soitin äidilleni että tulisi jo hakemaan yritin ola normaalisti, mutta tiedän että ahdistuneisuus näkyi läpi.. äiti tuli nopeasti ajoimme hetken kunnes purskahdin itkuun ja huusin sitä että minua rupesi ahdistamaan ihan hirveästi.. Minua vain pelottaa että eristäydyn lopullisesti kaikista, pelottaa niin paljon että ahdistun vain enemmän... Olen yrittänyt lievittää sitä taas viiltelemällä.. kyllä minä tein sitä taas toivoen että tulisi parempi olla, Kun näkee sen veren vuotavan kättäpitkin.. Se tunne kun toivoo muuttuvansa paremmaksi muutaman kymmenen viillon jälkee.. Ainakun katson peilistä näen ylipainoisen norsun ja minun tekee mieli taas oksentaa.. minulla on jokin pakkomielle tarkkailla painoani joka päivä... laitan tänne muutamia kuvia we ♥ it:istä ja sitten omia tekstejä niiden väliin seeya.
Anna minun olla, anna minun lähteä.
Elämäni on saastunut,alkoholia ja tupakkaa.
Ei enään muuta olen saastunut.
Olen kuollut päiviä sitten, olen kuolleena elävien keskellä.
Olen kuollut päiviä sitten, olen kuolleena elävien keskellä.
Vihaan tätä maailmaa, vihaan tätä elämää.
Miksi pois en saa mennä, miksi en saisi vain lähteä.
On niin vaikea jaksaa, on niin vaikea hengittää.
Sisältä olen vain tuhkaa, pinnalla näkyy vain säröjä.
Mutta kukaan ei huomaa sisälleni, olen rakentanut kovan kuoren
itselleni.
